Yhdistyksen historiaa

Pohjois- Karjalassa oli 1950-1960 luvulla erinomaisia karhukoiria hirvikoirina, jotka menestyivät valtakunnallisissa otteluissa muutamien tullessa haukkukuninkaiksikin. Karhukoira oli maakunnassa yksinoikeutettu suurriistakoirarotu myös karhunmetsästyksessä, kun muita sopivia rotuja ei vielä silloin tunnettu. Joitakin suomenpystykorvia ja jonkin verran sekarotuisia koiria käytettiin myös hirvikoirina.

Vuonna 1960 perustettiin Suomen jämtlannin- ja harmaakoirakerho, joka piti pääpaikkanaan Helsinkiä. Mm. Eero Peiponen ja Veikko Hakkarainen liittyivät rotujärjestön jäseniksi heti sen perustamisesta lähtien. Tieto hirvikoiraroduista levisi heidän kauttaan myös Pohjois-Karjalaan. 1960-luvun aikana maakuntaan perustettiin monia metsästysseuroja, joihin luotiin hyvät suhteet koemaastojen saamiseksi.Jämtlanninpystykorvia ja harmaita norjanhirvikoiria alkoi tulla enemmän rotujen yksilöiden menestyksen siivittämänä. Maakunnan hirvikannan lisääntyessä tuli myös tarvetta toimiville hirvikoirille. 1970-luvun alussa karhukoiraharrastajat perustivat omalle rodulleen maakuntaan yhdistyksen Pohjois-Karjalan Karhukoirayhdistys. Koska yhdistys käsitti vain karhukoiria, harmaita hirvikoiria harrastavat henkilöt alkoivat suunnittelemaan oman yhdistyksen perustamista maakuntaan. Osa harmaa norjanhirvikoira- ja jämtlanninpystykorvarotujen harrastajaa kokoontui 4.2.1973 Joensuuhun Kanavarannan kahvioon kabinettiin "Piimälinnaan" perustamaan Pohjois-Karjalan Jämtlannin- ja Harmaahirvikoirayhdistystä.

Yhdistyksen perustavassa kokouksessa olivat läsnä:

Veikko Hakkarainen (valittiin puheenjohtajaksi)
Kalervo Päivinen
Martti Immonen
Eino Laakkonen
Alpo Karhapää
Onni Riikonen
Eero Peiponen (valittiin varapuheenjohtajaksi)
Reino Mononen
Raimo Karvonen

Yhdistys perustettiin 4.2.1973 ja rekisteröitiin 15.6.1973. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Veikko Hakkarainen aina vuoteen 1984 saakka ja Eero Peiposen toimiessa varapuheenjohtajana. Johtokunta koostui maakunnan eri puolilta olevista jämtlanninpystykorvien ja harmaiden norjanhirvikoirarotujen kannattajista.
Yhdistyksen toiminta lähti erittäin vauhdikkaasti liikkeelle. Jäsenmäärä kasvoi erittäin nopeasti ja kilpai-lumenestys oli erinomainen jo valtakunnallisella tasolla sekä näyttelyissä että hirvenhaukkukokeissa. Jäsenmäärän kasvuun vaikutti hirvikoirakannan lisääntyminen, hirvikantojen nopea kasvu, koetoiminnan lisääntyminen, koetuomarikoulutus ja myös jäsenhankintakilpailut. Koetuomarikoulutuksessa oli erittäin tärkeä rooli ja maakuntaan saatiin tasokas, osaava palkintotuomarikaarti. Vuosittain koetuomarikurssille osallistui keskimäärin parisenkymmentä kiinnostunutta hirvikoirahenkilöä. Hirvenhaukkukokeita järjestettiin joka syksy.

Vuonna 1974 johtokunta valmisteli säännöt vuosimaljakilpaan näyttelyssä ja kokeissa ansioituneille jämtlannin ja harmaapystykorvakoiralle. Palkinto jaettiin vuosikokouksessa edellisen vuoden tulosten perusteella. Palkinnosta on käytetty nimitystä "Vuoden koira" tai vuosimaljakilpailu.

Yhdistyksen logon on suunnitellut v. 1974 taiteilija Pyykkö ja siitä lähtien logo on ollut yhdistyksen käytössä.

1980-luvulla yhdistyksen toiminta oli vakiintunut jo tutuille urille, jossa pääpaino on koetoiminnalla.
Pohjois-Karjalan Jämtlannin- ja Harmaahirvikoirayhdistyksen nimi haluttiin muuttaa, kun Suomeen alkoi tulla vielä uusina hirvikoirarotuina erilaiset laikat. Nimi muutettiin vuonna 1984 Pohjois-Karjalan Hirvikoirayhdistys r.y.ksi. Tällöin myös karhukoiraharrastajat saattoivat liittyä yhdistyksen jäseniksi.
1980-luvulla jatkettiin kokeiden ja hirvikoetuomarikoulutusten järjestämistä. Kokeita järjestettiin 6-7/syksy.

Lieksassa järjestetty KV-koe mainitaan yhdistyksen asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1980, jolloin siihen osallistui 19 koiraa. Kennelpiirin historiikin mukaan ensimmäinen piirin kansainvälinen koe olisi järjestetty 1979 Onkamossa. Vuonna 1988 (10. Koli KV) kokeessa oli jo 33 koiraa.

Hirvikoirayhdistys alkoi 80 -luvun puolivälissä etsiä omaa toimipistettään. Vuonna 1988 yhdistys osti kokeiden ja muiden järjestämiensä tapahtumien pitopaikaksi Ryynäskylän vanhan koulun Kolilta. Ryynäskylän vanha koulu sisälsi koulurakennuksen lisäksi asuntolarakennuksen, ulkorakennuksen ja pihasaunan. Koulun eli toimintakeskuksen vakuutettiin ja sen kunnostustyöhön perustettiin erillinen majatoimikunta. Majatoimikunta on toiminut siitä lähtien vakituisesti. Vuosien varrella rakennukset ovat peruskorjatut ja uudelleen nykyaikaistettu. Toimintakeskusta, eli vuodesta 2003 Ukkohirvi-kiinteistöä, yhdistys pitää sitä tukikohtanaan järjestäessään erilaisia tapahtumia. Se on ollut lukuisten kokeiden, koulutusten ja muiden tapahtumien keskuspaikkana.

1990-luvulla yhdistyksen toiminta oli vakiintunutta ja toiminnan pääpaino oli edelleen hirvikokeiden järjestämisessä. Yhdistyksen toimintakeskus oli pääsääntöisesti kokeiden ja tapahtumien järjestelypaikkana, koska tilat olivat hyvät suurenkin kokeen järjestämiseksi ja ympärillä oli hyvät hirvikoemaastot. Jäsenistö tuplaantui vuosikymmenen loppuun mennessä. Hirvituomarikursseja järjestettiin joka syksy. Uusien hirvenhaukkukoesääntöjen tullessa myös vanhoja tuomareita koulutettiin.

2000-luvulla yhdistyksen toiminta on jatkunut edellisten vuosien kaltaisella painotuksella. HIrvenhaukkukokeiden järjestäminen oli tärkein asia ja niihin panostettiin. Yhdistys panosti yhteistyöhön muiden metästysseurojen kanssa, maasto-oppaita arvostettiin ja heitä koulutettiin. Hirven- ja karhunhaukkukokeiden tuomarikoulutuksia järjestettiin edelleen vuosittain ja tuomarikokelaiden maastokursseja on järjestetty aina vuodesta 2003 lähtien. Yhdistys on ollut mukana paitsi kokeiden myös useiden näyttelyiden järjestämisessä.

Yhteenvetona voisi sanoa, että yhdistyksen toiminta on painottunut ja painottuu vahvasti hirvenhaukkukokeisiin. Tämä on tapahtunut jäsenistön toivomuksesta, koska kokeissa käynti palvelee käytännön hirvenmetsästystä. Haukkukoetuomarikoulutukseen osallistumalla uusikin hirvikoiran omistaja saa runsaasti koulutusvinkkejä hirvikoiransa kouluttamiseen. Koiran työskennellessä omassa metsästysseurassa, se samalla antaa esimerkkiä seuran muille metsästäjille ja koiramiehille pysäyttävän koiran toiminnasta. Kokeiden järjestämiseksi tarvitaan koemaastoja, joissa on tarpeeksi hirviä ja maasto-oppaita paikallistuntemuksineen. Kouluttamalla haukkukoetuomareita ja maasto-oppaita yhdistys levitti ja levittää rehtiä kennelhenkeä ja hirvenkäsittelytaitoja ympäri maakuntaa. 40 vuoden aikana maakunnan hirvikoirien määrä ja sitä myötä hirvenhaukkukoetoiminta on seurannut maakunnan hirvikannan määrää. Esimerkillisen toimintansa kautta yhdistys lienee vaikuttanut jokaiseen vähintään maakunnan metsästysseuran toimintaan. Nykyisin kokeita ja näyttelyitä järjestetään maakunnassa muidenkin yhdistysten ja seurojen taholta. Yhdistys keskittyy perinteeksi muodostuneiden kokeiden ja arvokisojen järjestämiseen. Yhdistyksen jäsenistön asiantuntemus on huomioitu, sillä heitä toimii metsästysseuroissa, kennelpiirin johtokunnassa ja eri toimikunnissa ja myös rotujärjestöjen toiminnassa.

Yhdistys on jäsen Kennelliitossa, Pohjois-Karjalan Kennelpiirissä, Suomen Harmaahirvikoirajärjestössä, Suomen Laikajärjestössä ja Suomen Pystykorvajärjestössä. Suuren yhdistyksen kautta jäsenistö voi vaikuttaa paremmiin valtakunnalliseen toimintaan erilaisten kannanottojen muodossa kuin esim. pienempien metsästysseurojen kautta. Monet yhdistyksen jäsenistä ovat kasvattaneet tai kasvattavat hirvikoiria. Mukaan mahtuu ansioituneita, palkittuja kasvattajia ja pienempiä kasvattajia. Laajan toimintansa rahoittamiseksi yhdistyksen jäsenistö on tehnyt runsaasti talkoita, ei pelkästään kokeiden järjestämiseksi, vaan myös koiranäyttelyiden järjestämistä, purku- siivous- ja raivaustöitä, metsänistutusta jne. Yhdistyksen jäsenmäärä on kasvanut ja vuoden 2012 lopussa sen jäsenmäärä oli 320. Yhdistyksen menestys on aktiivisten jäsenien aikaansaama tulos.